Oltiin kovasti kurssilaisten kanssa ootettu muotimessuviikonloppua, että päästään harjottelemaan taas sitä stylistina oloa. Torstaina jo vähän ennen tunteja mallailtiin vaatteita mallien päälle. Perjantaina aamulla aikaisin sitten roudattiin kassikaupalla vaatetta pukuhuoneeseen. Näytöksiä tulisi olemaan kuusi per päivä. Viisi näistä ständillämme, joka sijaitsi aivan toisella puolella hallia. Näissä näytöksissä malleilla oli kuitenkin onneksi vain yhdet asut, eli ei vaihtoja. Yksi näytös oli Beauty Point -lavalla, jossa malleilla oli Casual- sekä Juhla-asut. Näissäkin vaihtoaikaa oli reilusti, joten suurempaa hässäkkää ei päässyt syntymään.
Näytöksien välillä aikaa oli ainoastaan n. puoli tuntia, joten tauot jäi vähäisiksi ja kun itsekin halusi hieman kierrellä ja tietenkin shoppailla, niin täytyi toimia todella pikaisesti. Aina varttia ennen näytöksen alkua alettiin hoputella malleja pukeutumaan. Meidän tehtävänä oli auttaa malleja pukemisessa ja katsoa, että vaatteet olivat nätisti ja oikein päällä. Suureksi ongelmaksi päivän aikan osoittautuivat kengät; en tiedä mikä kämmi siinä oli oikein käynyt, mutta malleille ei tuntunut löytyvän tarpeeksi kenkiä sitten millään. Minäkin jouduin vaihtokengiksi ottamani korkkarit lainaamaan eräälle mallille juhla-asun kanssa. Sitten käveltiin hallin toiseen päähän ja ohjattiin mallit oikeaan järjestykseen ja tehtiin vielä tarvittavia korjauksia. Näytösten välissä myös harrastettiin irronneiden nappien ompelua ja roikkuvien lankojen siistimistä. Mallit olivat suuri osa ensi kertaa lavalla ja erään uuden mallikilpailun osanottajia. Perjantaina viimeinen näytös oli klo 17.30, minkä jälkeen vielä puunattiin pukuhuonetta aamulla saapuvan kuvausryhmän takia.
Lauantaina ei tarvinnut onneksi kovin aikaisin olla paikalla, koska kaikki vaatteet ja asusteet olivat jo paikalla ja ensimmäinen näytös oli klo 11. Lauantaina oli siis kuvausryhmä paikalla, joka taltioi lähinnä pukuhuoneen tapahtumia tulevaa uutta malli-ohjelmaa varten. Toivottavasti osasin itse pysyä poissa kameran tieltä. Noh, helmikuussa se selviää. :) Toivottavasti myös mallit tajusivat, että tosiaan kaikki jutut mitä puhuivat kuvausryhmän ollessa paikalla, taltioituivat varmasti nauhalle. Tuli nimittäin välillä sellaistakin tekstiä. Pitäisi ilmeisesti muuten myös oppia millainen on mallin oikeanlainen lava-kävely. Nämä uudet tulevat mallit kun kyselivät kovasti myös meiltä näytöksen jälkeen, että miten se kävely sujui ja mitä pitäisi parantaa. Vastaa siinä nyt sitten. Täytyy siis vain kovasti opiskella alaa kokonaisvaltaisesti.
Viime torstaina tunnit meillä piti muuten eräs muotisuunnittelija. Oli todella mielenkiintoista kuulla hänen kertomuksiaan omista työkokemuksistaan. Kuinka toimitaan personal stylistina ja kuinka taas esimerkiksi tv-kuvauksissa. Vitsit, kyllä täytyis jostain vaan jotain linkkejä repiä, että pääsisi tällä alalla eteenpäin. Oonkin tässä nyt yrittänyt vähän katsastella mahdollisia harjottelupaikkoja jonkun ammattilaisen assistenttina. Niitä vaan kun ei missään ilmoitella, vaan itse täytyy jostain kolosta se tieto kaivaa.
Mutta palatakseni muotimessuihin, oli harjoittelu todella antoisaa ja se minkä jo tiesinkin, korostui: on oltava todella todella ahkera ja tungettava vaan itseään jokapaikkaan. Sosiaalinen on oltava. Kolmantena messupäivänä en enää mennyt mukaan. Ajattelin, että parempi levätä viimeinen päivä ennen töihin paluuta. Eniten harmittaa se, että unohdin järkkärini kotiin, enkä saanut kuvia mitä olisin halunnut. Vain muutaman kuvan otin kännykälläni ja eihän niiden laatu kovin loistokasta ole. Taidan niitä kuitenkin jossain vaiheessa tänne lisäillä. Nyt vaan odottelen torstain luentoa, jospa saisimme jotain palautetta harjoittelusta.
maanantai 24. lokakuuta 2011
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Lisää harjoittelua
Voi luoja. Kyllä vasta leikattu polveni kiittää kahden työntäyteisen päivän jälkeen. Eräässä pikkukaupungissa oli lauantaina kolme muotinäytöstä. Lähdin tapahtumaan mukaan harjoittelijana. Perjantaina minun piti tavata opettajani kauppakeskuksessa yhdeltä, mutta hänelle oli tullut viivästyksiä ja saapui paikalle n.puoli kolme. Tällä aikaa minun tehtävänäni oli hakea useista liikkeistä somistajien valmiiksi kokoamat vaatekokonaisuudet meidän käyttöömme annettuun tyhjään liiketilaan. Se sujui kohtalaisen nopeasti, mutta en ihan kaikkia ollut vielä ehtinyt opettajan saapuessa.
Sitten parista liikkeestä meidän piti itse koota malleillemme asukokonaisuuksia, niin miehille, naisille kuin lapsillekin. Siihen sitä aikaa sitten menikin, n. 3tuntia. Mutta se oli todella hauskaa, pääsi toteuttamaan itseään asuja kootessa. Mallit saapuivat kuuden maissa. Sovitukset alkoivat. Joku liikeketju oli laittanut aivan eri vaatteita kuin mistä oli sovittu, minä sitten juoksin niitä vaihtamassa. Osalle piti vaihdella kenkiä, kun olivat liian pieniä. Jossain vaiheessa tajuttiin, että miehiltä puuttui asuista kenkiä. No minä niitä sitten katselemaan eräästä kenkäkaupasta 15min ennen liikkeen sulkemista. Samaan aikaan olisi pitänyt olla myös hakemassa viimeistä vaaterekkiä eräästä toisesta liikkeestä. Huhhuh. Monta muutakin muutettavaa asiaa huomattiin illan aikana, mutta koska liikkeet olivat jo sulkeutuneet, piti ne vain kirjata ylös ja jättää aamuksi.
Lähdin nukkumaan ensimmäisten mallien kanssa samaan aikaan. Yöpaikkaan päästyäni, huomasin polveni turvonneen palloksi. Siinä sitten kylmäpussia polvelle ja pari lasia viiniä. Nukkumisesta ei tullut mitään, koska seuraavana päivänä ennen näytöksiä hoidettavat asiat pyörivät mielessä karuselliä.
Aamulla kasilta silmät ristissä raahauduin takaisin kauppakeskukselle. Aluksi harjoiteltiin näytöksen kulku läpi. Sitten odottelin, että liikkeet avautuivat ja pääsin etsimään puuttuvia vaatteita ja asusteita. Kymmenen aikaan mallit kantoivat asunsa vaatteiden vaihtopisteeseen erään liikkeen takatilaan. Malleja meillä oli siis yhteensä 15. Mukana lapsia, teinejä, miehiä ja naisia. Tässä vaiheessa viimeisetkin liikkeet avasivat ovensa ja pääsin hakemaan loput tuotteet. Hieman tätä ennen myös huomattiin, että kauppakeskus ei ollut hommannut paikalle ollenkaan äänentoistolaitteita ja dj:tä. Siinä sitten opettajani hoiti sitä asiaa ja minä keskityin näytöksen viimeistelyyn. Lopulta laitteet saatiin, mutta dj:tä ei. Opettajani, joka myös juonsi shown, joutui hoitamaan itse musiikin. Hieman haastetta.
Toki haastetta riitti itsellänikin. Lapsilla oli vanhemmat avustamassa vaihdoissa ja teineillä oli vain pari asua, mutta minun tuli avustaa kymmentä mallia vaatteiden vaihdossa ja yrittää vielä ehtiä katsoa, että kaikki vaatteet ja asusteet oli puettu oikein ja hyvännäköisesti. Kiirettä piti ja sama toistui kolmessa näytöksessä, joiden välissä oli aina n.puoli tuntia. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja parani näytös näytökseltä.
Näytösten jälkeen oli vielä edessä vaatteiden sekä asusteiden tarkistus ja palautus liikkeisiin yhdessä mallien kanssa. Puoli neljän maissa pääsin vihdoin lähtemään pois. Ennen lähtöäni sain kuitenkin reilusti positiivista palautetta. Tuntui mahtavalta. En ollut siis rehkinyt turhaan. Tästä menin vielä yöpaikkaani hetkeksi laskemaan polven turvotusta ja sitten ajelin kotiin Helsinkiin. Viime yönä nukuin kuin tukki!!!
Sitten parista liikkeestä meidän piti itse koota malleillemme asukokonaisuuksia, niin miehille, naisille kuin lapsillekin. Siihen sitä aikaa sitten menikin, n. 3tuntia. Mutta se oli todella hauskaa, pääsi toteuttamaan itseään asuja kootessa. Mallit saapuivat kuuden maissa. Sovitukset alkoivat. Joku liikeketju oli laittanut aivan eri vaatteita kuin mistä oli sovittu, minä sitten juoksin niitä vaihtamassa. Osalle piti vaihdella kenkiä, kun olivat liian pieniä. Jossain vaiheessa tajuttiin, että miehiltä puuttui asuista kenkiä. No minä niitä sitten katselemaan eräästä kenkäkaupasta 15min ennen liikkeen sulkemista. Samaan aikaan olisi pitänyt olla myös hakemassa viimeistä vaaterekkiä eräästä toisesta liikkeestä. Huhhuh. Monta muutakin muutettavaa asiaa huomattiin illan aikana, mutta koska liikkeet olivat jo sulkeutuneet, piti ne vain kirjata ylös ja jättää aamuksi.
Lähdin nukkumaan ensimmäisten mallien kanssa samaan aikaan. Yöpaikkaan päästyäni, huomasin polveni turvonneen palloksi. Siinä sitten kylmäpussia polvelle ja pari lasia viiniä. Nukkumisesta ei tullut mitään, koska seuraavana päivänä ennen näytöksiä hoidettavat asiat pyörivät mielessä karuselliä.
Aamulla kasilta silmät ristissä raahauduin takaisin kauppakeskukselle. Aluksi harjoiteltiin näytöksen kulku läpi. Sitten odottelin, että liikkeet avautuivat ja pääsin etsimään puuttuvia vaatteita ja asusteita. Kymmenen aikaan mallit kantoivat asunsa vaatteiden vaihtopisteeseen erään liikkeen takatilaan. Malleja meillä oli siis yhteensä 15. Mukana lapsia, teinejä, miehiä ja naisia. Tässä vaiheessa viimeisetkin liikkeet avasivat ovensa ja pääsin hakemaan loput tuotteet. Hieman tätä ennen myös huomattiin, että kauppakeskus ei ollut hommannut paikalle ollenkaan äänentoistolaitteita ja dj:tä. Siinä sitten opettajani hoiti sitä asiaa ja minä keskityin näytöksen viimeistelyyn. Lopulta laitteet saatiin, mutta dj:tä ei. Opettajani, joka myös juonsi shown, joutui hoitamaan itse musiikin. Hieman haastetta.
Toki haastetta riitti itsellänikin. Lapsilla oli vanhemmat avustamassa vaihdoissa ja teineillä oli vain pari asua, mutta minun tuli avustaa kymmentä mallia vaatteiden vaihdossa ja yrittää vielä ehtiä katsoa, että kaikki vaatteet ja asusteet oli puettu oikein ja hyvännäköisesti. Kiirettä piti ja sama toistui kolmessa näytöksessä, joiden välissä oli aina n.puoli tuntia. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja parani näytös näytökseltä.
Näytösten jälkeen oli vielä edessä vaatteiden sekä asusteiden tarkistus ja palautus liikkeisiin yhdessä mallien kanssa. Puoli neljän maissa pääsin vihdoin lähtemään pois. Ennen lähtöäni sain kuitenkin reilusti positiivista palautetta. Tuntui mahtavalta. En ollut siis rehkinyt turhaan. Tästä menin vielä yöpaikkaani hetkeksi laskemaan polven turvotusta ja sitten ajelin kotiin Helsinkiin. Viime yönä nukuin kuin tukki!!!
torstai 13. lokakuuta 2011
Aloitus
Tänään sitten sairaslomalla pari viikkoa viruttuani, päätin vihdoin koettaa tätä ns. bloggaamista. Suurimmat kiinnostuksen kohteeni ovat tällä hetkellä muoti, stailaus, meikkaus ja kaikki niihin liittyvä. Käyn erästä stylisti -kurssia tällä hetkellä ja täytyy sanoa, että on kyllä varsin mielenkiintoinen kokemus ja saa nähdä mitä tästä seuraa vai seuraako yhtään mitään.
Viime lauantaina oli ensimmäinen harjoitteluni Voicen muotiviikolla ja huolimatta vastaleikatun polven aiheuttamista kipuiluista, oli kokemus mahtava. Vaikka eihän hommamme mitään hohdokasta ollut, niin olihan se vallan ihanaa päästä hipelöimään mm. Tiia Vanhatapion ja Mert Otsamon vaatteita, sekä Minna Parikan kenkiä.
Pieni paniikki meinasi ennen näytöksen alkua iskeä, kun ei vastaavia kokemuksia juuri ennestään ollut (jos ei ammattikoulun aikaisia pieniä näytöksiä oteta huomioon). Mutta hyvinhän se meni, enkä unohtanut malleilta mitään. Parilla tosin oli Stylistin käsittelyn jälkeen vielä asusteet vaihtaneet paikkaa, mutta mitäpä tuosta.
Viime lauantaina oli ensimmäinen harjoitteluni Voicen muotiviikolla ja huolimatta vastaleikatun polven aiheuttamista kipuiluista, oli kokemus mahtava. Vaikka eihän hommamme mitään hohdokasta ollut, niin olihan se vallan ihanaa päästä hipelöimään mm. Tiia Vanhatapion ja Mert Otsamon vaatteita, sekä Minna Parikan kenkiä.
Pieni paniikki meinasi ennen näytöksen alkua iskeä, kun ei vastaavia kokemuksia juuri ennestään ollut (jos ei ammattikoulun aikaisia pieniä näytöksiä oteta huomioon). Mutta hyvinhän se meni, enkä unohtanut malleilta mitään. Parilla tosin oli Stylistin käsittelyn jälkeen vielä asusteet vaihtaneet paikkaa, mutta mitäpä tuosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)